Haajaisten tarinatie, tarinoiden taustaa

MELKEIN YHDEKSÄN KILOMETRIÄ MUTKAA, MÄKEÄ JA MAALAISMAISEMAA Haajaisten mäkien rinteiltä löytyneet kivikautiset esineet kertovat alueella liikkuneen ihmisiä jo kivikaudella. Viisalan tilalta on löytynyt 1960-luvulla kaksi pallonuijaa. Nuijien iäksi on arvioitu noin 7000 vuotta. Aholanmäen takaa on löytynyt ojaa kaivettaessa sädekiviliusketaltta, joka on Helsingin kansallismuseossa. Eränkävijät liikkuivat alueella todennäköisesti seuraavienkin vuosituhansien aikana. Haajaiskylän nimi pohjautuu eteläsavolaiseen Haajanen sukunimeen. Suku eli Mikkelin seudulla Vesulahden kylällä jo keskiajan lopulla (v.1510 Niilo Haajanen). Haajaset olivat vanha ja vauras valtasuku, vanhimpia savolaisia sukuja joista yleensä on tietoa. Vieremän Haajaiskylä sekä Sonkajärven Haajaistenjärvi olivat Haajasten suvun vanhoja eräsijoja. Eräsijojen jälkeen alueelle vakiintui pysyvää asutusta. Asukkaat elivät kaskiviljelyllä, metsästämällä ja kalastamalla. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen alkoi karjanhoidosta kehittyä entistä merkittävämpi toimeentulon lähde. Haajaisten kylä mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuoden 1664 maantarkastuksen yhteydessä. Kylässä oli tuolloin kaksi taloa joissa isäntinä Viisa Viisanpoika Kumpulainen ja Lauri Laurinpoika Juntunen. Haajaistentie alkoi muotoutua 1700-luvun alkupuolella, ehkä 1600-luvun lopulla, poluista ja ratsu-urista. Vuonna 1755 pitäjänkartassa näkyy polku Haajaisjärven rannasta Haapajärvelle. Haapajärveltä polku jatkuu edelleen Kiuruveden suuntaan. Vuonna 1797 Kuopion läänin entinen kuvernööri, Simon Wilhelm Carpelan osti maa-alueen valtiolta ja rakensi Haapajärvelle, Runnille, Wilhelmsdalin kartanon. Hän aloitti maillaan uudisviljelyn, peltoviljelyn. Kartano oli yksi mallitiloista joiden esimerkin avulla maatalous alkoi kehittyä ja siirryttiin kaskiviljelystä peltoviljelyyn. Tilalle ei johtanut kunnollista tietä. Ouluntieltä Valkeiskylän kohdalta erkaantunut, Haajaisten kautta Runnille kulkenut korpitie oli lähinnä leveä polku, jolla saattoi ratsastaa ja vetää purilaita. Carpelan aloitti polun kunnostamisen ajotieksi, sillä kunnollinen kulkuyhteys palveli Carpelanin kaupankäyntiä Oulun suuntaan. Vuonna 1809 kartassa ( Burman ) näkyy tie Valkeiskylästä Haajaisten kautta Wilhelmsdaliin. Kun Wilhelmsdalin tila siirtyi 1870-luvun tienoilla kapteeni Vilhelm Elmgrènille, kunnostettiin tie Valkeiskylästä Runnille maantieksi. Tielinja on säilynyt yli kaksi vuosisataa lähes muuttumattomana. Se kulki aikoinaan Tarhamäen ( Patterimäen, Patteriharjun ) kautta laskeutuen alas entisen kaupparakennuksen järvenpuoleisesta päästä. Se kulki vanhan sillan yli ja jatkui edelleen Rantalan edestä Humalaharjulle. Tie oikaistiin nykyiselle paikalleen 1930-luvulla hätäaputyönä. Samalla Alakanavan ylittävä entinen puusilta korvattiin nykyisellä. Maantiellä kulki suhteellisen paljon väkeä. Poikkeusaikoina se lisäsi turvattomuuden tunnetta, kun vainolaisten tiedettiin käyttävän tietä. Sotaväkeä näkyi Haajaisilla etenkin Suomen sodan aikana vuosina 1808-1809. Nälkävuosina 1867-1868 tiellä liikkui paljon ruuan puutteen liikkeelle ajamia kerjäläisiä. Haajaisten seutu säästyi kuitenkin kulkutaudeilta. Talolliset hankkivat menneinä vuosisatoina lisätoimeentuloa ajamalla rahtia, mm.Raaheen purjelaivojen mastopuita. Tullessa tuotiin kauppoihin suolaa ja jauhoja. Rahtimatkoja tehtiin myös Ouluun, Kajaaniin ja Viipuriin. Tietä pitkin kuljetettiin Iisalmen eläinmarkkinoille melkoiset määrät lehmiä ja hevosia. Tietä liikkuivat myös laukkuryssät ja muut kulkukauppiaat. Haajaisten kautta kulki jonkin verran herrasväkeä lomailemaan Runnin kylpylään, vaikka pääosa kylpylävieraista käytti kulkuvälineenä laivaa. 1900-luvun alkuvuosina kylän toiminta-alueena oli Iimäki-Kihlovirta-Haajainen-Konolanmäki-Petäjäselkä-Eikanmäki. ( Jouko Kokkonen, Hajallaan ku Haajaiskylä-koossa ku Konolanmäki. Kauko Pirinen, Savolaisia sukuja1.Haajaset) Haajaistentietä on kutsuttu myös Kuninkaantieksi ja Kahden Marsalkan tieksi 

 KUNINKAANTIE. KUNGSVÄG Haajaistentietä on kutsuttu myös Kuninkaantieksi. Ruotsin kuningas Fredrik I antoi 12.12 1734 kestikievariasetuksen, jonka nojalla Svean ja Götan valtakunnan ja Suomen suurruhtinaskunnan valtamaantiet varustettiin kestikievaritaloilla. Niiden tehtävänä oli huolehtia matkalaisten majoituksesta ja ylläpidosta sekä postin ja kulkijoiden kyyditsemisestä. Kestikievariverkostolla varustetut valtatiet, kuninkaantiet-kungsväg-ja yleiset tärkeät maantiet yhdistivät valtakunnan. Kuninkaantiestä huolehtiminen kuului kruunulle eli kuninkaalle. Savonlinna-Kuopio-Iisalmi-Ouluvaltamaantien kestikievareita olivat 1700-luvun lopulla myös Valkeiskylän sekä Paloisten, Vieremäjärven, Salahmin ja Nissilän kestikievarit ( Suomen karttakirja 1799, C.P. Hällströmin Suomi-kartasto, alkuperäiskustantaja S.G.Hermelin, uusintapainos, Genimap 2005) Maanantaina heinäkuun 12 päivänä 1802 Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf ja Badenin prinsessa, kuningatar Fredrika Dorothea Wilhelmina ja heidän 3-vuotias poikansa, kruununprinssi Gustav, Vaasan prinssi, olivat Iisalmen kuninkaallisen seurakunnan ja kontrahtirovasti, valtionpäämies Johan Laguksen vieraina. Iisalmen kirkolta ja pappilasta kuninkaalisten Suomen matka, suurine seurueineen, vaunuineen ja kuormastoineen, jatkui Valkeiskylään ja sieltä Nissilän kestikievariin, Mattilan taloon, missä levähdettiin. Heinäkuun 15 päivänä 1802 kuninkaallinen saattue saapui Ouluun. ( Jouko Pennanen ) 

KAHDEN MARSALKANTIE Nimityksen kaksi Marsalkkaa lienevät Sotamarsalkka Johan August Sandels ja Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim. 

SANDELSIN PRIKAATIN LEIRI VALKEISKYLÄSSÄ Vuosina 1808-1809 käyty Ruotsin ja Venäjän välinen sota, Suomen sota, johti Suomen liittämiseen Venäjään. Vieremä oli sodan aikana läpikulkualueena. Oulun tie oli merkittävä joukkojen siirtoväylä. Sotilaan saattoivat Oulun tien lisäksi liikkua alueella nopeasti Haajaisten halki kylätietä pitkin. Koljonvirran taistelun äänet kuuluivat Haajaisille selvästi. Suomen sodan aikana Lohtajan aselepoviikkoina, ennen Koljonvirran taistelua ( 27.10.1808 ) Valkeiskylässä oli prikaatinpäällikkö, eversti Johan August Sandelsin 4.suomalaisen prikaatin leiri ( 7-26.10.1808 )Sotatuomari Paul Johan Heintziuksen vapaakomppania oli Pikku-Valkeisen pohjoispuolella , kapteeni Jacob Johan Sahlsteinin vapaakomppania "Virsujääkärit " Pikku-Valkeisen eteläpuolella. Everstiluutnantti Gustav Vilhelm Conradin Vaasan uusi rykmentti majaili Ison-Valkeisen ympärillä. Rykmentissä oli kuusi komppaniaa "Vaasan poikia "- " Vasagossar " :Mustasaaren, Närpiön, Uudenkaarlepyyn, Pietarsaaren, Isonkyrön ja Ilmajoen komppaniat. Pietarsaaren komppaniassa palveli vänrikki Jacob Henrik Zidén ( 1785-1808 ). Hän kaatui Koljonvirran taistelussa iltapäivällä lokakuun 27 päivänä 1808. Hän oli kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden " Luutnantti Zidén "-runon esikuva. ( Jouko Pennanen) 

MANNERHEIM Valtionhoitaja Gustaf Mannerheim vieraili Runnin kylpylässä kesällä 1919. Hän tuli Runnille autolla Iisalmesta sisarensa vapaaherratar Sophie Mannerheimin ja adjutanttinsa kapteeni Kekonin kanssa. Kenraali Mannerheim sai Runnille tiedon häviöstään presidentinvaaleissa K.J.Ståhlbergille. Mannerheimin vierailun aikana Runnilla oleskeli myös Latsarus Huttunen poikansa Heikin kanssa. Heikki on kertonut lapsilleen Mannerheimin ja Latsaruksen kohtaamisesta; Kenraalin Runnille tulo oli heillä tiedossa. Molemmat olivat pukeutuneet kotikutoisiin pellavaisiin riihipaitoihin ja housuihin. Heikki-poikaa asu hävetti hiukan. Latsarus Huttunen meni Mannerheimin luo tarkoituksenaan jutella hänen kanssaan. Kun hän ojensi kätensä tervehdykseen kämmenpuoli ylöspäin, Mannerheim luuli hänen pyytävän rahaa ja antoi Latsaruksen hämmästykseksi lantin hänen kouraansa. Mannerheim ei voinut luonnollisesti tietää, että kotikutoisiin pukeutunut mies oli talon isäntä ( Paavola ). ( Jouko Kokkonen, hajallaan ku Haajaiskylä-koossa ku Konolanmäki ) 

TOTTA JA TARINAA HAAJAISTENTIEN VARRELTA Lähteinä käytetty: Jouko Kokkonen, Hajallaan ku Haajaiskylä-koossa ku Konolanmäki. Aluearkkitehti Mirja Nuutinen, Haajaisten kulttuurimaiseman hoitosuunnitelma. Sirkka Heiskanen-Mäkelä, Vanhaa Valkeiskylää Muistojen kirja, Valkeisten kansakoulusta Valkeisen ala-asteeksi Erään kyläkoulun historia. Jouko Pennanen ja Eija Pennanen. Matti Pehkonen. Reini Valtonen. Kauko Pirinen, Savolaisia sukuja 1. Haajaset. 

VALKEISKYLÄ Valkeiskylä on vanhaa asutusaluetta, sillä sen järvien rantamilta on löydetty jopa kivikautisia leiri-ja esinejäänteitä. Kylän nimikin ( muodossa Walkijajerffwij ) mainitaan jo Iisalmen kymmenyskunnan vuoden 1625 ns.pienten kymmenysten luettelossa. Iisalmen kirkkopitäjän kyläluetteloissa nimi ( muodossa Walkiainen ) esiintyy jo 1500-luvun lopulla. Vähitellen nimimuodot Valkeiskylä ja Valkeinen vakiintuivat viralliseenkin käyttöön, vaikka vielä 1800-luvun maakirjoissa kylä esiintyy myös nimellä Walkiamäki. Nimi pohjautuu kahdesta kirkasvetisestä järvestä, Valkeisjärvistä. ( Sirkka Heiskanen-Mäkelä, Vanhaa Valkeiskylää Muistojen kirja. Matti Pehkonen )