6. Eikanmäki,Toimi Vieremän ensimmäisenä vaivaistalona 1928-1936. Uhrikivet, joista yksi siirretty Eikanmäen tienristeykseen. Nöyryydennotko. Taikalähde. Kokoontumispaikka.
Eikanmäki 1900-luvun ensivuosikymmenellä. Talon edustalla Koperon Katri Partanen, Rispiina Kiiskinen, tunnistamaton palvelija ja Kalle Kiiskinen, jonka takana pojat Kalle ja Aku. Kuva Matti Kiiskinen. Kuva Antero Ahde.
6. EIKANMÄKI Eikanmäki, 1700-luvun kartoissa Svediebacka, Kaskimäki. Totta ja tarua vuosien varrelta; Eikanmäellä asuneet Kaarakaiset olivat ahneita työlle ja teettivät palkollisillaan pyhäpäivänäkin töitä. Palkolliset keksivät kaataa eläimen verta lauantai-iltana saunaveteen. Sen jälkeen ei taikauskoinen isäntä uskaltanut kirouksen pelossa komentaa alaisiaan töihin lauantaisin ehtookellojen soittamisen jälkeen. Samainen isäntäväki kattoi saunaan lähtiessään ruuan pöytään vainajia ja maahisia varten; nostivat pöytälevyn lattialle ja tieto oli kulkenut, ruuat olivat hävinneet Kaarakaisten saunoessa. Naapurina olleen Skönin ( Syönilän isäntä ) kanssa Kaarakaisella oli huonot välit. Alarinteessä oli Taikalähde, jossa he kävivät manaamassa ja tekemässä taikoja toistensa kiusaksi. Kun jotkut taiat toteutuivat ja tuottivat epäonnea, miehet eivät enää uskaltaneet jatkaa ja ennen kuolemaa erimielisyydet sovittiin. Pirttikankaan hierojalle Kaisa Partaselle oli eräs henkilö kertonut kuolinvuoteellaan, että hän oli kätkenyt varastamansa hopealusikan Taikalähteen kupeelle. Kerrotaan myös kuuluisan rosvon Latja Kumpulaisen haudanneen hopealusikoita samaisen lähteen läheisyyteen. Eikanmäen ja Ruotsalaisen välisessä notkelmassa on lähde, jossa pakana-aikana oli kastettu ihmisiä kristinuskoon ja paikka oli nimetty Nöyryydennotkoksi. Eikanmäen rinteiltä löytyy muitakin lähteitä; Kirkkolähde ( kulkijan lepopaikka ), Ylämammon lähde, jonka äärellä heinäntekoaikaan ryypättiin nokipannukahvit ja levähdettiin. Perkkiön niityn suunnassa oli "maitohuone" jossa säilytettiin maitopönttöjä. Vähän kauempana on Runeporin lähde, sieltä on jonain talvena haettu hevosella sammiossa vettä kun lähikaivon vesi ei piisannut.
Eikanmäellä tiedetään olleen ainakin kolme uhrikiveä. Yksi on siirretty Haajaistentien varteen Eikanmäen kohdalle Kivessä näkyvät selvästi kolot, joihin asukkaat ovat tuoneet ruokauhrit, uhrin on toivottu tuovan hyvän karja-ja sato-onnen. Eikanmäen kautta kulki ainoa tie Kiuruvedeltä Iisalmeen. Vielä 1970-luvulla on tavattu Kiuruvetisiä isäntiä, jotka olivat hevosella menneet kaupunkiin ja hevosten juottopaikka oli Eikanmäen Pesolassa, aivan maantien varrella. Eikanmäellä vietettiin 1800-luvulla juhannusjuhlia. "Lemmenkeinu" eli kyläkeinu oli Valkeisten ja Haajaisten nuorten seurustelu-ja kokoontumispaikka, missä kylätappelut eivät olleet tavattomia. "Juhannuksen aattona kokoonnuttiin kelakiikulle kokkoa polttamaan. Sinne kokoontui kaikki väki Haajaisilta ja Valkeisilta. Kiikuttiin ja leikittiin. Juopuneitakin oli. Kerrankin juhlan loputtua syntyi ankara tappelu, kivisota Valkeislaisten ja Haajaislaisten kesken. Muutamalla vilahti puukkokin. Kivet ja aidakset heiluivat".
Kunta osti Eikanmäen tilan 1928 ja Eikanmäen tila toimi Vieremän ensimmäisenä vaivaistalona eli kunnalliskotina vuosina 1932-1936. Pekka Rytkönen Iisalmen maalaiskunnasta osti Eikanmäentilan vuonna 1936.
Eikanmäellä oli tapana että juhannuksena paistettiin muurinpohjalettuja suurella muuripadalla. Ympäristön kaikki emännät tulivat vuorollaan paistamaan perheelleen juhannusherkkuja. Kun Rytköset olivat muuttaneet Eikanmäelle, naapurit tulivat tervehtimään ja kysyivät, voidaanko entiseen tapaan tulla tänne paistamaan lettuja. Uudet tulokkaat eivät olleet tällaisesta kuulleetkaan, mutta tokihan se sopi. Lettuperinne jatkui tällaisena pitkälle 1960-luvulle. Juhannusaattona jo aamusta tuli ensimmäiset paistajat, sankollinen lettutaikinaa ja polttopuut mukana. Ei ollut ajanvarausta, oli mukava rupatella paistovuoroa odotellessa, jos sattui samoihin aikoihin tulemaan. Joillakin oli peräti kaksi sankollista letunjuurta, kotona odotti iso perhe ja juhannusvieraat tarjoilua. Muurilla paistaminen väheni kun koteihin hankittiin Suomi-valimon pannuja.
Kirjailija, kenttäsairaalalotta, kätilö, terveydenhoitaja Anna Luoto o.s. Rytkönen ( 1922-2014 ) oli
Eikanmäen "tyttötalon" yksi seitsemästä tyttärestä.
( Jouko Kokkonen, Hajallaan ku Haajaiskylä-koossa ku Konolanmäki. Eija Pennanen.)
Kätilö ja kirjailija Anna Luoto (o.s. Rytkönen) kuvattuna ollessaan kätilön toimessa Pyhäjoella. Luoto on kirjoittanut teokset "Kun ei ollut rahaa tehtiin lapsi" (1991), "Näin sodan armottomat kasvot" (1992), "Unia ja enkeleitä" (1995), ja "Kätilö Liinu" (1999). Kuva Maria Kvist.